Yleisradion syntyhistoria
Yleisradio perustettiin vuonan 1926 yhtiönimellä OY Suomen Yleisradio ja lisänimenä vastaavasti ruotsinkielinen nimi AB Finlands Rundradio. Yle toimi perustamisestaan lähtien kaksikielisenä, joten yhtiön nimessäkin oli myös ruotsinkielinen nimi liitettynä. Radion toiminta käynnistyi Yleisradion toimitusjohtajan tehtäviä hoitaneen Leonard Maurits Viherjuuren avauspuheenvuorolla, jossa hän toivoi hyvää yhteistyötä ohjelmaa lähettävän radiokanavan ja sen kuuntelijoiden välillä.
Yleisradioyhtiön taustalla ja koko toiminnan perustajien joukossa vaikutti sanomalehtitoimituksia, radioliikeyrityksiä sekä valtiollisia organisaatioita kuten Posti- ja lennätinhallitus, Suomen Tietotoimisto;https, Puolustusvoimien osastoja ja lukuisia muita organisaatioita. Ylelle määriteltiin yhtenä tärkeänä tehtävänä toimia isänmaallisen ilmapiirin kehittäjänä ja valtakunnan kaupunkien ja maaseutupitäjien välimatkojen hävittäjänä yhdistäen kansakuntaa. Yleisradion perustajat eivät olleet paljoa aikaansa jäljessä, sillä vain neljä vuotta ennen Yleisradion perustamista oli perustettu Iso-Britannian kansallinen yleisradio The British Broadcasting Corporation eli BBC.
Ensimmäiset ohjelmat
Ensimmäiset lähetykset Yleisradiosta olivat kieliohjelmia, musiikkia ja lapsille suunnattua ohjelmaa. Suorastaan legendaariseksi lastenohjelmaksi nousi useita vuosikymmeniä jatkunut Markus-sedän lastentunti. Ohjelma muistutti lapsille hyvästä käytöksestä ja kaurapuuron tärkeydestä terveyden edistäjänä. Monet kuuntelijat muistelivat vielä vanhuksina haikeasti lapsena kuuntelemiaan Markus-sedän neuvoja ja ohjeita ja niiden vaikutusta elämäänsä lapsena.
Alkuaikoina ohjelmistoon otettiin myös ulkomaankielten opetusohjelmia, joilla kansaa haluttiin sivistää ja kansainvälistää. Lisäksi radioitiin ajankohtaisia asioita eduskunnasta ja lähetettiin radioaalloille konserttitalolta sinfoniakonsertteja radiokuuntelijoille. Koko toiminnan rahoittaminen muuttui 1927 kun Yleisradion toiminta päätettiin varmistaa kuuntelulupamaksulla.
Tärkeä viestintäväline 1950-luvulle asti
Radio säilyi television keksimisestä huolimatta tärkeimpänä kansallisena viestintävälineenä aina 1950-luvun loppupuolelle asti. Jos Markus-setä oli lasten suosikki vuosikymmenien ajan, niin aikuisten ohjelmistossa kuuluttaja Carl-Erik Creutz henkilöityi Yleisradion ääneksi. Hän toimi radiotoimittajana ja radioäänenä Suomen kansalle lähes neljän vuosikymmenen ajan. Itsenäisyyspäivän vastaanoton radioinnista muodostui kaiken kansan suosikki heti ensimmäisestä radioinnistaan vuodesta 1949 alkaen. Kuulijat kokivat pääsevänsä näin lähemmäksi maan johtoa ja itse presidenttiä.
Yleisradio ei voinut jäädä kehityksen jalkoihin ja pelkän radiotoiminnan varaan, sillä näköputkiradio eli televisio oli aloittanut maailmanvalloituksen ja Yleisradio vastasi tähän aloittamalla säännölliset televisio-ohjelmat ja -lähetykset vuonna 1958. Kanavan nimeksi tuli yksinkertaisesti Suomen televisio, jonka tunnussävelmän soitti Radion Sinfoniaorkesteri.
Televisio nousi suositummaksi kuin kukaan oli osannut kuvitella. Radion kuuntelu väheni ja televisiosta näytetyt elokuvat, urheilukilpailut ja musiikkiohjelmat sekä studiosta lähetetyt viihteelliset ohjelmat, niin sanottu lavaviihde veti katsojia television ääreen.
Omien uutisten tärkeys
Alkuaikoina Yleisradion uutiset tulivat aina Suomen Tietotoimistosta. Tämä jatkui aina vuoteen 1965 asti, kunnes tuolloin Yleisradio päätti aloittaa oman uutistoimituksen. Sekä radiossa että televisiossa alkoivat kuulua ja näkyä Yleisradion itse toimittamat uutiset.
Päätös omien uutisten toimittamisesta oli vaikuttava yhteiskunnallinen teko. Yleisradion uutiset nousivat nopeasti kaikkein luotetuimmiksi uutisiksi. Kyselyissä Yleisradion uutistoiminta on vuodesta toiseen määritelty tärkeimmäksi uutislähteeksi. Uutistoimituksen aloittamisen takana oli Yleisradion silloinen pääjohtaja Eino Repo. Hänen kaudellaan yhtiössä tehtiin useita uudistuksia, joista radikaalimpana pidettiin nuorten nostaminen ääneen. Repo halusi lisää yhteiskunnallista keskustelua, mutta kansan kauhistui uudistuksia ja haukkui niitä huonoiksi. Uutistoimitus jäi elämään, mutta Revon johtajakausi jäi vain viisi vuotta kestäneeseen sopimuskauteen.
Vuosikymmeninen kuluessa Yleisradion tehtäväkenttä ja viestintävälineet ovat laajentuneet digitalisaation myötä, mutta perustehtäväänsä se ei ole unohtanut. Toimintaa ohjaa edelleen tavoite, jossa pyritään luomaan yhteisymmärrystä ja rakentavaa yhteistyötä Yleisradion kanavia seuraavan yleisön kanssa.